Kertokoe-ohjelmalla kertotaulut kuntoon

Kertokoe-ohjelma käyttö lähti tänään vauhdilla kyntiin. Jo useampana syksynä on kertotaulut kerrattu ja trimmattu ohjelman avulla ja tamarkkojen motivoimana.

Kertokoe-ohjelmasta otimme nyt käyttöön kakkosversion. Aiempaan verrattuna ohjelma mukautuu paremmin oppilaan osaamistasoon. Entisen tapaan se kyselee lapselta kertolaskuja aikapalkin lyhentyessä. Virheellisestä vastauksesta palkki alkaa lyhentyä myös toisesta päästä. Ohjelma laskee oikein vastattujen tehtävien määrän. Yksinkertaista, mutta toimivaa.

Tässä kakkosversiossa ohjelma tarkkailee lapsen vastausnopeutta. Kun vastaustahti nopeutuu, alkaa ohjelma kysyä vaikeampia laskuja. Suurimmalla nopeudella mennään jo kymmentä suurempiin tulontekijöihin.

Tamarkat liittyvät harjoitteluun siten, että olen luvannut yli kolmenkymmenen pisteen tuloksesta kolme tamarkkaa. Sen jälkeen oppilas saa uuden ennätyksen yltäessä uudelle kymmenluvulle aina yhden tamarkan. Esim. ennätykseen 92 pistettä päästyään oppilas on siis ansainnut yhteensä yhdeksän tamarkkaa. Pidän itse kirjaa oppilaisen ennätyksistä. Oppilaat voivat käyttää yhden välitunnin päivässä luokassa Kertokokeen pelaamiseen.

Kertokoe-ohjelman ansiosta luokkani on pärjännyt hienosti kuntamme kaikille kouluille vuosittain järjestetyssä kertotaulutestissä. Jopa lukiolaiset ovat jääneet taakse!

Riippumaton mutkasta

Radio on hyvä tietoväline, jota vain harvoin nykyisin enää ehtii kuuntelemaan. Onneksi on automatkat, jotka ovat mitä oivallisinta aikaa tähän tarkoitukseen.

Tällä viikolla opin radiosta, miten riippumatossa oikeaoppisesti maataan. Ajatella, että minäkin olen kauan - lähes koko ikäni, joka ei ole enää ihan vähän - kuvitellut, että riippumatossa maataan pitkittäin. Monta kesää onkin mennyt ihan väärin maatessa. Ja kuinka paljon onkaan opettajia ja muita kesälomalaisia, jotka ovat vain hyväuskoisina ostaneet riippumaton ja alkaneet makaamaan siinä tietämättä, miten se on oikeaoppisesti tehtävä!

Nyt tulin radiosta tietämään, että oikea tapa maata onkin vähän vinottain. Ei poikittain, vaan niin, että toiselta laidalta melkein jalat putoavat ja toiselta pää. Näin, sen radio-ohjelman mukaan, saadaan mahdollisimman mukava asento. Voi olla. Olen sitä tänään mökillä hieman harjoitellut, kun vaimo oli käymässä kylällä ja lapsi nukkui. Nyt siis arvelen osaavani oikean tavan.

Sanottiin radiossa muutakin riippumatosta: Oikea kiinnityspuiden etäisyys on puoli metriä riippumaton pituutta pidempi. Sitä mietin, että jos mökkitontilla ei satu suotuisalla paikalla (aurinko ja mökkinaapurit yms. huomioiden) olemaan puita sopivalla etäisyydellä toisistaan, niin kumpi on parempi liian kaukana vai liian lähellä toisistaan olevat puut? Puiden siirtäminen kun ei tule kysymykseen ja riippumaton lyhentäminenkin voi aiheuttaa lomanviettoon sopimatonta stressiä. Tiedän, tarkoitukseen on olemassa valmiita telineitä, mutta niistä kun ei siinä radio-ohjelmassa puhuttu.

Siinä riippumaton mutkassa oikeaoppisesti makoillessani kiirehdin sitten myös miettimään, että se on hyvä, että mökkimme on keskellä metsää eikä jossain kiireisille kaupunkilaisille rakennetussa vuokramökkikylässä. Olisi siinä cityturistin hyväntahtoisuus ollut kovalla koetuksella katsellessa, kun kesä kesän jälkeen olen makoillut riippumatossa ja vielä väärällä tavalla. Vain oravat ja kirjosiepot sekä kuikat järvellä ovat makoiluani huvittuneina seurailleet, mutta niillä hyvää tahtoa kyllä riittää. Siitä olen varma.

Hyvää kesälomaa sinullekin! Elämää on hyvä pysähtyä välillä pohtimaan, mutta pikkuasioilla emme päätämme vaivaa. Emmehän?

Luentoaudioita Lumialla

Opettajan ansaitun kesäloman koittaessa oli aika siirtyä toisenlaisen opetustyön pariin. Kuukauden luparulianssin jälkeen kädessäni oli vihdoin ajo-opetuslupa, joka oikeuttaa antamaan ajokorttiopetusta vanhimmalle pojalleni. Tässä artikkelissa kerron, kuinka teoriaopetuksen luentoaudiot syntyivät Nokian Lumia 800 -älypuhelimella.

Olen hankkinut oppimateriaaliksi opetukseen Tmi Karvatassun julkaiseman "Opettaisinko opetusluvalla 2011"-kirjan, joka opastaa perusteellisesti opetusluvan hankinnassa ja sisältää myös aineistot tehtävineen teoriaoppitunneille. "Autokoulun" pitäminen oman perheen jäsenelle on jännittävä tilanne - opettajallekin, mistä monilla varmaan on kokemusta. Päätinkin luennoinnin sijaan lukea oppikirjan tekstit audiotiedostoiksi ja tarjota ne oppilaalleni kännykän korvanapeilla kuunneltaviksi.

Muuan viikko sitten hankkimani Nokian Lumia 800 -älypuhelin joutui siis testiin. Päätin otta selvää, onko Lumiasta tällaiseen todelliseen hyötykäyttöön. Käyttöliittymältään loistava puhelinhan se kyllä on (iPhone jää taakse), mutta julkisuudessa sitä on kovin sanoin kritisoitu hyödyllisten ohjelmien puutteesta. Omenamaailman kautta olen oppinut, että vasta appsit tekevät laitteesta toimivan työkalun.

Siispä avasin Lumiaani Marketplacen (sovelluskauppa) ja kirjoitin sen hakutoiminnon kenttään "audio recorder". Haku toi esille pitkän listan (useita näytöllisiä) ohjelmia, joihin hakusanani hakujärjestelmän mielestä sopii. Määrässä siis löytyy, mutta miten löytää tarkoitukseeni parhaiten soveltuva appsi? Microsoftin Marketplace sisältää paljon sellaista softaa, jolla ei ole hyötykäytön kanssa mitään tekemistä. Vai mitä mieltä olette piirto-ohjelmasta, jolla tuherrustaan ei voi millään tavoin saada talteen? Onneksi nämä onnettomimmat tapaukset ovat ilmaisia ja helppo poistaa puhelimesta heti kokeilun jälkeen.

Marketplacessa maksullisten ohjelmien kokeileminen on toteutettu näppärästi. Kun Applen App Storessa kokeiluun on yleensä ilmainen kevytversio (Light), niin Marketplace antaa kokeilla ilmaiseksi varsinaista ohjelmaa rajatuin ominaisuuksin tai rajatun ajan. Ohjelman voi sitten halutessaan ostaa suoraa ohjelmasta käsin eikä ilmaisversio jää turhana täyttämään laitteen tallennustilaa. Tällä tavoin on moni hyödyllinen ohjelma (esim. BoxFiles Dropbox, handyscan, Web Tiles) päätynyt käyttööni.

Palatakseni asiaan, käyttökelpoinen audiotallennin löytyi muutaman ohjelman kokeilun jälkeen. Pari testaamaani tallensi kyllä ääntä kelvollisesti, mutta vain laitteeseen. Käyttötarkoituksessani olennaista on äänitiedostojen siirtäminen muilla laitteilla kuunneltaviksi.

Audio Recorder (julkaisija: John Li) tallentaa äänen erittäin yksinkertaisen, jopa karun, käyttöliittymän kautta. Tallennettua .wav-tiedostonimeä täpätessä tuotos alkaa kuulua ja näytön alareunaan ilmestyy lisätoiminnoista kertovat kolme pistettä. Valikosta löytyy lista toimintoja, joista minulle hyödyllisin on "uppload". Tuon toiminnon kautta pääsee määrittelemään leikkeen lähettämisen joko Dropbox- tai Skydrive-pilvipalveluun. Valitsin Dropboxin, koska tiedän poikani käyttävän sitä. Audio Recorder tekee Dropboxin pääkansioon Apps-nimisen kansion ja sen sisälle kansion AudioRecorder, jonne tiedostot tallentuvat, jos et päätä toisin. Ohjelma nimittäin antaa mahdollisuuden määritellä itse muun tallennuskansion Dropboxissa.

Näillä eväillä äänitin kahdeksan ensimmäisen oppitunnin tekstit ja jaoin Dropbox-kansion sähköpostitse poikani käyttöön. Ensimmäinen oppitunti tehtävineen ja niiden läpikäymisineen on takana ja homma tuntuu toimivan. Tekemiäni äänitiedostoja ei ole tekijänoikeussyistä tarkoitus jakaa eteenpäin.

Metsästä on moneksi - metsäpäivä Taivalkoskella

Taivalkosken 4H-yhdistys toiminnanjohtaja Mikko Karjalaisen johdolla järjesti kunnan alakoululaisille metsäpäivän keskustaajaman lähellä olevan Julmaharjun kankaille. Kahdeksalla rastilla koululaiset tutustuivat metsäluontoon elinkeinon ja virkistyksen antajina.

Unto Laitala kertoi lintuharrastuksesta ja näytti lammen lintuja kaukoputkella.

Synnove Huovinen avasi kuvataulujen avulla Julmaharjun syntyhistoriaa.

Mikko Karjalainen opastaa pajuppillin teossa.

Tästä kun katkaistaan pajun kuori, niin päästään tekemään pillistä soivaa.

Poromies Juha Virkkunen ajoi lapset "poroina" aitaan. Samalla kuultiin tarinaa poroelinkeinosta.

Markku Paloniemi tenttaa puulajeja. Havupuut oli hallinnassa, mutta leppä lehdettömänä hieman hakusessa.

4H oli saanut metsäpäivään yhteistyökumppaneiksi Taivalkosken metsänhoitoyhdistyksen, Metsäkeskuksen, Syötteen kansallispuiston ja OSAO:n Taivalkosken yksikön (metsäoppilaitos) sekä useita yksityishenkilöitä talkoilla. Kiitokset kaikille asiantuntevasta työpanoksesta ja antoisasta metsäpäivästä! 

Leirikoulussa Pikku-Syötteellä

Koulumme 5-6. luokan oppilaat saivat viettää kahden vuorokauden mittaisen leirikoulun Pikku-Syötteellä Nuorisokeskus Syötteen tiloista ja palveluista nauttien 21.-23.5.2012. Ohjaajina toimivat Syötteen leirikouluammattilaiset leirikeskuspedagogi Timo Lahden johdolla. Ohjelma oli monipuolista, ammattitaitoisesti ohjattua sekä peruskoulun opetussuunnitelmaa hyvin tukevaa. Sain itse olla opettajana mukana leirikoulussa ja tämä artikkeli on koottu leirikoulun aikana kirjoittamistani Facebook-muistiinpanoista.

Täällä ei enää kauaa pysytä.

Ensimmäinen päivä

Ensimmäisen päivän ohjelmaan kuului korikiipeilyä, jousiammuntaa ja salibandya. Korikiipeilyssä pinotaan maitokoreja (niitä sinisiä) päällekkäin ja noustaan pinon kohotessa korkeuksiin. Valitettavasti koreja oli käytössä vain kolmetoista, sillä muutamat jermuistamme pinosivat ne kaikki torniksi ja nousivat vielä koko komeuden päälle seisomaan. Hurjan kuuloista touhua? Sitähän se onkin. Onneksi Riku-ohjaaja, varmistusköysi ja -valjaat tekivät homman täysin turvalliseksi.

Päivällisen jälkeen kokoonnuimme saliin jousiammunnan pariin. Muutamaa lukuunottamatta laji oli uusi tuttavuus. Matkaa oli n. 10 metriä ja taulu sellainen, jossa kympin halkaisija n. viiden sentin luokkaa. Mutta eipä mittää... muuan heppu ampui viidellä nuolella 47 pistetä! Myönsi joskus pitäneensä jouskaria kädessään. Melkoista menoa!

Seitsemältä oli vielä salivuoro, joka kului hupaisesti salibandyn parissa. Hikisenä iltapalalle ja sitten saunaan. Varsin tyytyväisin mielin suuntasivat leirikoululaiset huoneisiinsa, kun sovittu hiljaisuuden aika koitti.

Toinen päivä

Hyvin nukutun yön jälkeen leirikoululaiset olivat virkeinä valmiita uuden päivän haasteisiin. Aamupalan jälkeen Köpi opasti meidät kiipeilyluokkaan ja seinäkiipeilyn salaisuusiin. Eilisestä korikiipeilystä tutut turvavaljaat sujahtivat jo sujuvasti päälle. Kiipeilykengät jalkaan, kypärä päähän ja suunta kohti kattoa. Lähes kaikki pääsivät vuorollaan taistelemaan maan vetovoimaa vastaan kiipeilyseinän otteiden avulla. Osa selvitti kaikki kolme reittiä, tosin viimeinen - "miinusseinä" - hieman helpotettuna. Lystiä oli!

Kun lounas oli nautittu, Köpi jatkoi kanssamme onglematehtävillä. Järjestäydyttiin lankulla seisoen, nostettiin... siis laskettiin onkivapaa, rakennettiin neliöitä ja kolmioita sekä kaarisilta kaunoinen. Kierrätettiin köysilenkkiä piirin ympäri, tehtiin ihmisköydestä kasisolmu ja ratkaistiin tolppaan kiinnitetyn tuplakasilenkin arvoitus. Köpi näytti, miten pitkästä köydestä tehdään "selkäreppu". Lopuksi oivallettiin, miten porukka kuljetetaan asfalttiin maalatun ruudukon yli niin, että jokainen saa astua vain yhteen ruutuun. Ongelmatehtävien parissa huomattiin, että aivotyökin voi tuntua rasittavalta. Hienosti kuitenkin selvittiin yhdessä yrittäen.

Ennen päivällistä saimme tutustua valokuvauksen perusasioihin kenkälaatikkokameroiden avulla. Timo-ohjaaja kertoi, miten homma toimii, mikä jälkeen jakauduttiin työpareiksi ja ensimmäiset pääsivät lataamaan valoherkän paperin kenkälaatikkokameran sisuksiin. Sitten vain ulos ja sopivaa kuvauskohdetta etsimään. Puolentoista minuutin valotuksen jälkeen linssin virkaa toimittava neulanreikä suljettiin ja palattiin sisälle pimiöhuoneeseen. Punaisella valolla valaistussa pimiössä kameralaatikko avattiin, valokuvapaperi irroitettiin ja siihen alettiin kehittää valokuvaa. Ensin paperia uitettiin kehitteessä, sitten pysäyttimessä ja kiinnittimessä. Niin vain valkoiselle paperille ilmeistyi hienoja mustavalkokuvia, jotka esittivät mm. autoja, tornia, puita tai kallioita. Mieleenpainuva kokemus tämäkin!

Päivällisen jälkeen saimme ylimääräisen salivuoron. Yhtaikaa leirikoulussa ollut Kellon koulu tarttui haasteeseen ja saimme pelata tiukan koulujenvälisen salibandy-ottelun. Aivan ei haastajakoulun iskuvoima riittänyt suuremman voittamiseen, mutta peli oli tiukka. Kiitos sinne Haukiputaalle hyvästä pelistä ja onnittelut voitosta!

Illalla pelattiin biljardia ja nautittiin hotellin ikkunosta avautuvista kauniista maisemista. Open ei tarvinnut pelivuoroja varata, kun pojat vuoron perään esittivät haasteita. Yllättävän hyvin pärjäsin, mutta taisipa joku päästä juhlimaan voittoakin. Kymmeneksi hiljennyttiin omiin huoneisiin.

Kolmas päivä

Viimeinen leirikoulupäivä valkeni yhtä aurinkoisena kuin aiemmatkin. Köpi-oppaan kanssa olimme sopineet, että porukka kuskataan patikoimaan Pikku-Syötteeltä vähän kauemmas Pytkynharjun maisemiin, jossa kankaat ovat jo kuivat ja vaellus voidaan tehdä kevyemmin kengin. Paikkavalinta olikin oivallinen. Patikoimme korkeita hiekkaharjuja pitkin mäntykankaalta toiselle juuri sulaneiden soiden hohtaessa maaruskan jäännösväreissä ja jäistä vapautuneiden lampien välkkyessä Syötteen vaaramaisemaa peilaten. Matkaa vaellukselle kertyi melkein kuusi kilometriä, pojille hieman enemmän, kun kirmailivat ylimääräistä energiaansa harjurinteille. Aurinko paistoi koko retken ajan kirkkaansiniseltä taivaalta, mutta ilma oli vielä keväisen viileä - ihanteellinen patikointisää siis. Paikkaa voi lämpimästi suositella perheiden retkikohteeksi. Sports-tracker.comissa reitti ja joitain kuvia retkeltä.

Niin jäi taakse leirikoulu ja Pikku-Syötteen ihanteelliset leirikoulupuitteet. Kiitos reippaille leirikoululaisille! Teidän kanssanne oli helppo olla, kun jokaisella oli halu kantaa oma kortensa yhteiseen leirikoulukekoon. Kaikki sujui suunnitellusti. Yöt käytettiin siihen, mihin ne on tarkoitettu - lepoon ja päivät osallistuttiin innolla leirikouluammattilaisten järjestämään ohjelmaan. Kiitos Pia, kun annoit vapaa-aikaasi käyttöömme ja toimit huoltajana leirikoulussamme! Kiitos teille oppilaiden vanhemmat, että teitte kotityösopimusten ja muuhun rahankeruuseen osallistumisenne myötä mahdolliseksi kaikki nämä uudet kokemukset ja elämykset. Uskon, että näitä päiviä muistellaan vielä kauan.

Kiitos Timolle toimivasta paketista, jossa jokaiselle osalle oli löytynyt osaava ohjaaja. Erityiskiitokset Hotelli Pikku-Syötteen loistavalle keittiölle!

Minecraft Edu - kylätalo valmistumassa

Viherlaakson kylätalo alkaa olla valmis. Oppilaat ovat vähitellen rakennelleet taloa tamarkoilla ostamillaan tietokonetunneilla. Haastattelin kylätalon suunnittelijaa ja kävimme hänen kanssaan katsastamassa talon uudet tilat.

(Video poistettu suunnittelijaoppilaan pyynnöstä)

Työrauhaa luokkaan

Tällä viikolla tuli erään työkaverini kanssa puheeksi luokan työrauha. Hänen nykyinen yhdysluokkansa on työrauhan suhteen haastava ja ensi vuoden yhdistelmä tulee olemaan vielä haasteellisempi. Hän totesi tuntevansa, että positiiviset keinot eivät auta ja kaipasi vinkkejä tilanteeseen.

Niinhän se on, että haluaisimme antaa positiivisen aikuisen mallin oppilaillemme. Opettajina tunnemme tuskaa ja turhautumista, kun huomaamme, ettei myönteinen lähestymistapamme esim. työrauhaongelmaan näytä tehoavan. On kuluttavaa ottaa samat asiat aina uudelleen keskusteluun ja nähdä, ettei haluttua vaikutusta saada näkyville.

Kollegan tuntoja kuunnellessani palasi mieleeni muutaman vuoden takainen tilanne omassa yhdysluokassani. Vaikka oppilaat olivat mukavia, he eivät malttaneet keskittyä hiljaiseen työskentelyyn silloin, kun oli sen aika. Itsekuri oli olematonta: Mieleen tullut asia kerrottiin välittömästi vieruskaverille, vaikka tämä yritti keskittyä koulutehtäviin.

Päätin kiristää ohjaksia. Kehitin työrauhan parantamiseksi systeemin, jonka nimesin työrauhamittariksi. Systeemini oli tarkoin määritelty, kannusti sosiaaliseen kontrolliin, mutta oli samalla palkitseva. Myös opettajalta se vaati systeemin "sääntöihin" sitoutumista ja johdonmukaista toimintaa.

Tulokset olivat hämmentävän hyvät. Muutamassa kuukaudessa työrauhamittari teki itsensä tarpeettomaksi ja on saanut jo vuoden päivät olla kaapissa odottamassa tulevia tarpeita.

Lisätietoa Työrauhamittarista koulumme wikissä

Sosiaalinen media alakouluun? - Mikä sen estää

"Sosiaalinen media on lyhyessä ajassa tullut merkittäväksi osaksi yhteiskuntaa", todetaan Opetushallituksen antamassa suosituksessa sosiaalisen median opetuskäytöstä. Saman havainnon voi tehdä itsekin, kun seuraa sitä asioiden ja aiheiden kirjoa, joka virtaa erilaisten some-palveluiden tietovirrassa. On kuitenkin elämän osa-alueita, joihin sosiaalisella medialla näyttää olevan vaikeuksia tunkeutua. Tällainen on peruskoulu, jossa saan itsekin työskennellä.

Opettajat ovat vaihtelevasti mukana sosiaalisessa mediassa. Omalla paikkakunnallani Pohjois-Suomessa arvioni mukaan opettajat käyttävät muuta aikuisväestöä keskimääräistä vähemmän somea yksityiselämässään. Syytä tähän en osaa sanoa, mutta tällainen on tuntuma. Tilanne on siinä mielessä huolestuttava, että näen sosiaalisen median eri muodot merkittävänä mahdollisuutena oman ajan seuraamisessa ja myös ammattitaidon ylläpitämisessä. Lisäksi on huolestuttavaa, jos suurin osa opettajista ei ymmärrä sitä viestintätodellisuutta, jossa heidän oppilaansa elävät. Näiden lisäksi menetämme koko ajan työvuosia, joiden aikana lapsemme ja nuoremme voisivat oppia tehokkaasti somen avulla.

Itse olen jo vuosien ajan hakenut mahdollisuutta käyttää sosiaalista mediaa oppimisen välineenä omien peruskoulun 5-6. luokan oppilaitteni kanssa. Itse saan somen kautta olla mukana yhteisöllisessä tiedonmuodostuksessa ja oppimassa uutta vuorovaikutuksessa muiden samoista asioista kiinnostuneiden kanssa. Koen, että en olisi opettaja, jos en pohtisi, miten tällaiset kiehtovat oppimisprosessit saisi istutettua tukemaan omien oppilaitteni kasvua ja kehitystä. Joitakin wiki-kokeiluja on ollut, mutta en voi kehua, että prosessit olisivat juurtuneet osaksi luokan jokapäiväistä toimintaa. Uskon kuitenkin vahvasti, että sosiaalisella medialla voisi olla merkittävä rooli koulun oppimiprosessien uudistamisessa.

Esteitä

Miksi sosiaalinen media, vaikka sen vahvuudet ovat kiistattomat, ei ole päätynyt peruskoulun luokkahuoneisiin? On esitetty, että suomalainen koulu pitäisi räjäyttää, että halutut uudistukset toteutuisivat. Itse uskon vähemmänkin riittävän, mutta jotain tulisi kuitenkin olla toisin. Tässä muutamia näkökohtia asiasta:

1. Tämän päivän koulussa oppiskellaan sellaisilla käyttöliittymillä, jotka voidaan tarjota jokaisen oppilaan jatkuvaan henkilökohtaiseen käyttöön. Sosiaalinen media ei pyöri oppikirjoissa.

2. Suomalainen opettaja on ehkä korkeimmin koulutettu maailmassa. Suomalainen opettaja ottaa vastuun oppimisesta. Hän ei helposti siirry tutusta ja turvallisesta uuteen, jos kokee sen epävarmaksi ja suuritöiseksi entiseen verrattuna.

3. Tiettyjen sosiaalisen median palvelujen käytön suosio perustuu niiden helppokäyttöisyyteen. Mutta nekin ovat helppoja vain aikuisille, jotka kykenevät itsenäiseen kriittiseen ajatteluun, ymmärtävät lukemansa ja osaavat ilmaista mielipiteitään ja ideoitaan sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla tarvitsematta pelätä kiusatuksi joutumista. Lapset vasta opettelevat näitä taitoja. Lapsi ei kykene hallitsemaan suuria kokonaisuuksia aikuisen tavoin. Kuka kehittäisi sosiaalisen median lapsille?

Ratkaisuja

Käyttöliittymäongelmaan on hyvää vauhtia tulossa ratkaisu tablettien muodossa. Kun tablet-tietokone saadaan oppilaan henkilökohtaiseksi työvälineeksi, uskon sen jossain vaiheessa korvaavan oppi- ja työkirjan. Tekstin lukeminen näytöltä ei ole sen vaikeampaa kuin oppikirjoistakaan (lisäksi sen voi myös halutessaan kuunnella) ja opittavan tiedon prosessoinnille tietokone tarjoaa mahdollisuuksia huomattavasti työkirjan paperia laajemmin.

Opettajat on saatava huomaamaan sosiaalisen median mahdollisuudet. Ensin heidät on saatava somen käyttäjiksi ja sen kautta löytämään sen vahvuudet oppimisessa. Kun oppilaille sitten jaetaan tabletit oppimista tukevalla sisällöllä varustettuna, ei suomalaiselle oppimisen ammattilaselle tarvitse erikseen kertoa että mahdollisuuksien pilvi on ulottuvilla.

Avainroolissa tulevat olemaan lapsille kehitettävät sosiaaliset tiedon prosessoinnin ja vuorovaikutuksen palvelut, lasten sosiaalinen media. Oppikirjojen, jotka ovat aikansa erinomaisesti palvelleet koulujamme, suunnittelussa on koko niiden historian ollut vahvasti mukana käsitys lapsen kehitystasosta. On ilmiselvää, ettei aikuiselle tarkoitettu oppikirja toimi lapsella. Miksi siis aikuisille tarkoitettujen sosiaalisen median palvelujen tulisi toimia lapsilla?

Odotan innolla, mikä taho ensimmäisenä tarttuu tähän mahdollisuuteen ja alkaa kehittää lasten kehitystason huomioivaa ja aidosti sosiaalisen median vahvuuksia hyödyntävää palvelua. Asialla on jo kiire, sillä tablettien vyöry kouluihin on alkanut.

***

Tämän tekstin kirjoittamiseen vaikutti Suomen johtaviin sosiaalisen median tutkijoihin ja kouluttajiin kuuluvan Harto Pöngän diasarja Sosiaalinen media opetuksessa. Kiitos Harto!

Minecraft Edu - Kylätalon suunnittelukilpa ratkaistu

Tänään ratkaisimme MinecraftEdu-kylämme Viherlaakson kylätalon suunnittelukilpailun voittajan. Suunnitelmaehdotuksia tuli yhteensä kuusi, joista osa oli oppilasryhmien osa yksittäisten oppilaitten tekemiä. Ratkaisumenetelmäksi valitsin eräänlaisen tarralappuäänestyksen, jossa jokaisella oppilaalla on kolme oppilaan omalla nimellä varustettua tarralappua. Ohjeena oli, että kolme lappua on asetettava kolmeen eri ehdotukseen.

Levitin suunnitelmaehdotukset pöydälle siten, että oppilaat voivat pöytää kiertäen koskematta tutustua niihin. Oppilaat alkoivat jonossa kiertää pöytää ja laitettuaan ensimmäisen lappunsa heidän tuli kiertää luokan kaikki pulpetit, minkä jälkeen saa palata asettamaan seuraavaa lappua jne.

Äänestyksestä tuli tasainen kolmen eniten ääniä saaneen työn kesken. Eniten ääniä saanut työ sai kaikkien luokan oppilaiden äänen, joten voittaja oli kaikkien helppo hyväksyä. Mittasin voittaneen suunnitelman mukaisen rakannuspaikan kylämme laitamille ja kiinnitin suunnitelman näkyville tietokoneluokan ilmoitustaululle. Voittaja sai luvatut kaksikymmentä rautapalikkaa ja kaikki kilpailuun osallistuneet yllätyspalkintona yhden tamarkan.

Saapa nähdä, miten suunnitelma alkaa toteutua.

Minecraft Edu - Viherlaakson ensimmäinen kyläkokous

Ei ole järjestäytynyttä yhteiskuntaa ilman kokouksia. Niinpä pidimme ensimmäisen Minecraft-kylämme kyläkokouksen. Olin laatinut kokoukselle ihan asiallisen asialistan, joka sisälsi mm. kylän nimestä päättämisen ja kylätalohankkeen käynnistämisen.

Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin luokan kokenein, monet Nuorten edustajiston kokoukset käynyt oppilas. Ope esitti itseään sihteeriksi ja tuli valituksi. Esitysten tekemistä ja kannattamista harjoiteltiin päätettäessä kylän nimestä. Kun kannatettuja esityksiä saatiin kaksi, käytiin kädennostoäänestys, jossa Viherlaakso voitti selvästi. Päätöksen jälkeen eräs oppilas käytti painokkaan puheenvuoron, että kaikkien tulisi nimen mukaisesti vaalia vihreyttä kylässä.

Asialistalla oli myös kylätalohankkeen käynnistäminen. Menettelytavaksi sovittiin, että käynnistetään suunnittelukilpailu. Ruutupaperille laadittavat suunnitelmat sovittiin palautettavaksi opettajalle 14.3. mennessä. Kilpailun voittanut työ päätettiin toteuttaa yhdessä ja voittajille palkinnoksi jakaa kaksikymmentä rautaharkkoa. Kylätaloon tulevista toiminnoista keskusteltiin kauan. Ideoita oli niin paljon, että niitä jouduttiin karsimaan ja jättämään tuleviin projekteihin.

Päätettiin, että kylätalossa tulisi olla:

• aloitehuone, jonka seinille kyläläiset voivat kiinnittää kyltteihin kirjoitettuja alotteita kyläkokouksia varten,
• materiaalinäyttely, johon kerätään palikat kaikista mahdollisista pelin aineista ja niiden nimet,
• askarteluhuone, jossa on askartelupenkkejä, reseptiseinä ja sulatusuuneja.

Mielenkiintoinen tilanne syntyi, kun kokouksen muiden asioiden kohdassa eräs oppilas kysyi, voisiko tonttien aitoja purkaa, että voisi rakentaa laajemmalle. Kun katseet kääntyivät opeen, heitin pallon takaisin ja kysyin, mitä mieltä muut ovat. Eräs oppilas pyysi puheenvuoron ja ilmaisi mielipiteenään, että tontteja ei saisi ilman lupaa laajentaa. Perusteluksi hän esitti, että näin rakentaminen pysyisi hallinnassa eikä naapurusten välille syntyisi riitoja. Loistavaa! Järjestäytyneen yhteiskunnan perusjalka on laskettu! Ja he tekivät sen itse!

Minecraft Edu - kylänrakentaminen käyntiin

Valmistelin oppilaita varten alkeellisen "asemakaavan", johon rajasin tontit aidoilla. Pelihahmojen "syntumispiste" on kuvan vasemmassa alakulmassa. Alkupisteen lähellä on infotaulu, jossa toivotetaan tervetulleeksi kylään ja kehotetaan varaamaan itselleen tontti sekä merkitsemään sen kyltillä, joita löytyy viereisestä arkusta.

Tietokoneiden vähäisen määrän vuoksi oppilaat joutuvat vuorottelemaan pelaamisessa. Satsasin aloitukseen järjestämällä sekä viides- että kuudesluokkalaisille omat tunnit kylään ja sen ympäristöön tutustumiseen. Pian alkoikin asumuksia syntyä. Jatkossa on tarkoitus käyttää tunti silloin tällöin kylän rakentamiseen. Lisäksi oppilaat voivat ostaa tamarkoilla oppitunneilta aikaa pelaamiseen. 

Mielenkiintoinen haaste on saada lapset toimimaan toivotulla tavalla peliympäristössä. Hehän ovat tottuneet toimimaan peliypäristöissä tavalla, jossa toimintaa rajoittaa peliohjelman asettamat rajoitukset. Minecraft on ympäristö, jossa monenlainen kaoottinen toiminta on mahdollista. Onneksi palautettakin tulee: pari poikaa sai huomata hahmonsa kuolevan, kun erehtyivät lyömään vastaan kävelevää sutta!

Turhaa ei ole tarkoitus toimintaa rajoittaa, mutta jonkinlainen järjestäytynyt yhdyskunta on tavoitteena. Huomenaamuna pidämme ensimmäisen "kylätoimikunnan" kokouksen luokassa. Asialistalla on ainakin kylän nimestä päättäminen ja ehkä jonkin rakennusprojektin suunnittelukilpailun aloittaminen. Myöhemmin lisää... 

Minecraft Edu - tutustumisoppitunti

Järjestin tämän päivän päätteeksi kaksoistunnin verran aikaa oppilaiden tutustuttamiseen Minecraft Eduun. Vain kaksi luokkani oppilasta oli aiemmin pelannut Minecraftia. Aloitin esittelemällä pelin oppilaille pintapuolisesti luokassa heijastaen pelin kuvan luokan taululle. Oppilaat olivat alusta asti hyvin kiinnostuneita ja esittivät aktiivisesti kysymyksiä.

Luokassani on älytauluun liitettynä yksi oppilaskoneiden verkkoon liitetty PC. Tätä konetta on tarkoitus käyttää Minecraft Edu - classroomin palvelinkoneena. Luokkahuoneeni yhteydessä on paljeovella erotettu tietokoneluokka, jossa on tällä hetkellä neljä PC:tä, joihin olen pelin asentanut ilman serveriominaisuuksia.

Pintapuolisen maisemakatsauksen ja puukirveen valmistusesimerkin jälkeen kerroin lähiverkkoa hyödyntävän moninpelijärjestelmän periaatteen. Kerroin myös, että kukin esiintyy pelissä omalla nimellään ja pelissä vallitsee samat säännöt kuin normaalissakin elämässä, joten esim. toisen peliomaisuuden luvaton ottaminen on varkaus josta seuraa vähintään pelikieltoa. Oppilaani näyttivät asian hyvin ymmärtävän. Nähtäväksi jää, miten käytännössä.

Esittelyn ja lyhyen keskustelun jälkeen jaoin kymmenen läsnä ollutta oppilasta neljään ryhmään, joten jokaista tietokonluokan konetta kohti tuli 2-3 oppilasta. Aiemmin pelannet oppilaat lupasivat toimia omissa ryhmissään asiantuntijoina ja antaa muiden kokeilla enemmän. Käynnistin pelipaketin mukana tulleen tutustumismaailman serveriin ja kirjauduin itse opettajana peliin.

Pian kohtasimmekin tutoriaalin aloitushallissa. Tehtäväksi annoin (tehtävätyökalulla) kulkea nuolin opastettu reitti läpi. Oppilaita ei tarvinnut kahdesti käskeä, vaan kaikki lähtivät oitis matkaan. Itse kuljin omalla hahmollani viimeisen ryhmän hahmon perässä ja näytin muutaman kerran reittiä.

Oppilaat kulkivat hyvin tottuneen tuntuisesti tutoriaalin lävitse ja viimeiseen rakenteluhalliin saavuttaessa korostin tehtävänannolla hallin tarkoitusta eli valmiiden "patsaiden" kopioimista rakentamalla viereiselle alustalle.

Ainoa ongelmallinen kohta koettiin, kun oppilaiden olisi pitänyt rakentaa, mutta se ei onnistunutkaan. Palvelimelta huomasin, että rakentamisen esto oli päällä, joten poistin sen. Sen jälkeen rakentaminen ja kaivaminen sujui osalta vähän turhankin hyvin, kun yksi ryhmä kaivautui maan uumeniin. Siirtyilin tunnin aikana tarpeen tullen ryhmän luokse open siirtymistoiminnolla, joka on erittäin kätevä ja tarpeellinen ominaisuus. Käytin myös luoksekutsua mm. pelastaessani yhden ryhmän maan pinnalle.

Lopputunnista kokeilimme myös terveys/nälkä ominaisuutta, jonka kytkin päälle palvelimelta. Kun eräältä koneelta alkoi kuulua hätähuutoja nälän yllätettyä, annoin kaikille leivän, jolla selvittiinkin tunnin loppuun.

Varsinainen työskentely on tarkoitus aloittaa kaupunginrakennusprojektina, jota varten on jo esivalmisteltu maailma valmisteilla. Sitä ennen on kuitenkin poissa olleet neljä oppilasta perehdytettävä peliin. Vapaaehtoisia perehdyttäjiä ei tarvinnut kauaa kysellä.

Hieno ja innostava kokemus! Tätä kannattaa ehdottomasti jatkaa. Kiitos MinecraftEdu-team!

Minecraft Edu - prologi

Minecraft on Mojang AB:n markkinoille tuoma rakentelupeli, joka sisältää monipuolista rakennetun ympäristön mallinnusta. Pelin Edu-versio Minecraft Edu - classroom on beetatestausvaiheessa, mutta erittäin mielenkiintoinen opettajan työkaluineen. Tänään asentelin ohjelmaa koulumme koneille. Viiteen koneeseen softa istahti moitteettomasti. Kolmen näytönohjain on ohjelman mukaan liian vanhanaikainen.

Kun sopiva hetki koittaa, perehdytän oppilaani Minecraftin maailmaan. Perehdyttämistä varten ohjelma sisältää tarkoitukseen rakennetun "maailman", jossa esitellään pelin perusominaisuudet. Tarkoitus olisi käyttää peliä sekä oppilaiden motivaattorina että oppimisympäristönä, jossa ainakin yhdyskuntarakentamiesen perusteita voi mainiosti harjoitella. Uskoisinpa, että innostusta löytyy...

Toivon mukaan saatte lukea kokemuksistamme tästä blogista lähiaikoina. Kommenttejanne ja kysymyksiänne olisi mukava lukea ja lupaan vastatakin jotain, jos joku kysyy jotain. :)

Mitä, jos hallitus onkin tosissaan?

Hallituksen nimeämän kuntauudistustyöryhmän esitys pölähti viime viikolla kuntiin. Esitystä ja erityisesti sen esitystapaa on monella suulla ja näppäimistöllä kritisoitu. Onhan se ennenkuulumatonta Suomessa, että tämän suuruusluokan asiasta avataan keskustelua tähän tyyliin, piirtämällä valmiin näköinen kuntakartta kansalaisten ällisteltäväksi.

Mutta mitä, jos hallitus onkin tosissaan kuntauudistustouhunsa kanssa? Pääministeri Kataisen mukaan hallitus toteuttaa kaavailemansa liitokset, jos kunnilla ei itsellään ole esittää parempaa ratkaisua kuntapalvelujen turvaamiseksi. (Katainen Ykkösen aamu-tv:ssä)

Pääministerin sana on otettava vakavasti. On aloitettava tarmokas pohdinta tuon paremman vaihtoehdon aikaansaamiseksi. Koillismaalla se tarkoittaa esim. sen pohtimista, millä ehdoilla Taivalkoski ja Posio voisivat liittyä osaksi Kuusamoa tai sen, mitä todellisia vaihtoehtoja hallituksen piirtämälle Koillismaan kuntakartalle on olemassa. Emme voi laskea kovin paljoa sen varaan, että enemmistöhallitus hylkää hallitusohjelmansa ja kaatuu.

Puolenkymmentä vuotta sitten Koillismaalla selvitettiin kuntien liittymistä yhteen. Silloin neuvotellut ehdot eivät Taivalkoskelle ja Posiolle kelvanneet. Itse olin mukana päättämässä, että Taivalkoski jatkaa itsenäisenä kuntana. Tuolle päätökselle oli hyvät perusteet olemassa. Nyt nuo selvityspaperit olisi syytä kaivaa esille ja miettiä oikein porukalla, millaiset ehdot olisivat hyväksyttävissä. Kaupungintaloa ei kannattane Kuusamosta lähteä siirtämään, mutta sen sisällä tehdään paljon myös sellaista työtä, joka voitaisiin yhtä hyvin tehdä Taivalkoskella tai Posiolla.

Jos hallituksen työryhmän karttapiirros toteutuu, suurin uhka ei liity peruspalvelujen (opetus ja terveydenhuolto) välittömään heikkenemiseen pienemmissä pitäjissä, vaan reuna-alueiksi jäävien alueiden elinkeinoelämän kehittämisen pysähtymiseen. Keskittämisen ideologian yksi keskeisimmistä teeseistä on satsata voimavaroja sinne, missä välittömät vaikutukset ovat nopeimmin nähtävissä. Koillismaan tapauksessa ne menisivät Kuusamoon, jos ei toisin sovita. Elinkeinojen näivettymisestä seuraa ajan myötä väistämättä myös peruspalvelujen pakeneminen tuntien taivalten taakse. Millaisella sopimuksella voitaisiin taata, että Taivalkosken ja Posion alueiden vahvuudet saisivat tarvittavat kehittämisresurssit siinä tilanteessa, että ne olisivat osa suurempaa kuntaa?

Näihin ja lukuisiin muihin vaikeisiin kysymyksiin tulisi löytää nyt vastauksia. Hallitus on esityksellään heittämässä raskasta palloa kunnille. Ja jos kunnissa ei oteta sitä kopiksi, voi seuraukset olla tuhoisat. Pahinta on olla tekemättä mitään ja vain odottaa parempia aikoja - ja hallituksia.

Entinen liitutaulun käyttäjä

Käytin ennen työssäni paljon liitutaulua. Opettamaansa asiaa oli mukava havainnollistaa jollain pienellä piirroksella tai kirjoittaa taululle sana tai lause, kun halusi erityisesti painottaa jotain. Nyt on liitutaulun käyttö jäänyt vähemmälle.

Sain vuorovaikutteisen SmartBoard-taulun luokkaani vuoden 2011 alussa. Sen jälkeen olen liitutaulua tarvinnut vain sähkökatkojen sattuessa ja silloin se onkin erinomaisen kätevä. Älytaulu on siis normaalissa luokkatyössä korvannut edeltäjänsä täysin. Liitutaulun lisäksi kun sillä voi näyttää kuvia tietokoneelta, käyttää yhdessä oppilaiden kanssa erilaisia tietokoneohjelmia ja sille tekemäni piirrokset ja tekstin voi kätevästi tallentaa koneelle ja tulostaa esim. poissaolleille oppilaille. Dokumenttikameran kanssa taulu mahdollistaa esim. kirjan kuvien näppäämisen taululle jatkokäsittelyä varten.

Kyllä älytaulu on tätä päivää ja tulisi kuulua jokaisen luokkahuoneen perusvarusteisiin. Meidän koulussamme kolmessa viidestä luokkatilasta on sellainen. Olisi kehittävää vaihtaa ajatuksia älytaulun käytöstä muiden opettajien kanssa.

Aiheeseen liittyvä kirjoitus muualla: http://opetusjateknologia.blogspot.com/2012/02/kasitekartta-kosketustaululla.html

Tamarkka - luokan oma rahayksikkö

Joitakin vuosia sitten minulla oli 5-6. yhdysluokka, jossa oli useita huonosti keskittyviä ja käyttäytyviä oppilaita. Koin monesti, että huomioni kääntyy heihin ja liian usein hyvin käyttäytyvät ja tunnollisesti työskentelevät oppilaat jäävät ilman ansaitsemaansa positiivista huomiota. Tähän tarpeeseen sain eräältä opettajalta hyvän idean luokan omasta rahayksiköstä, joka ristittiin tamarkaksi (Taivalkosken markka).

Tamarkka on rahaa, jota oppilaat voivat ansaita erilaisilla ennalta sovituilla tavoilla. Tamarkoilla he voivat ostaa sovittuja asioita luokan seinällä olevan hinnaston mukaan. Ansaintatapoja ovat esim. hyvät koenumerot (10-alkuisesta 4 tam, 9-alkuisesta 3 tam, numeron paremmasta kuin oma lukuaineiden ka. 2 tam), jutut verkkolehteen, kirjoitelma yli 20 sanaa pidempi kuin minimi, Kertokoe-kertotauluohjelma jne. Joskus tamarkkoja voi olla palkintoina esim. pingisturnauksessa tai yllättäen, kun joku kunnostautuu jossakin asiassa.

Tamarkoilla voi omassa luokassa tehdä ostoksia hinnaston mukaan. Esim. opettajan tuolin vuokraaminen tunniksi maksaa 4 tam ja koko päiväksi 8 tam. Suosittua on ostaa parin kanssa vapaatunti, jolloin saa muiden opiskellessa olla luokan tietokoneella. Tämä on mahdollista, kun pari maksaa yhteensä 12 tamarkkaa. Muita ostettavia asioita ovat esim. kynä tunniksi tai omaksi, kirjoitelma tekstaamalla, läksyunohdus anteeksi, istumapaikan vaihto tunniksi, päiväksi tai koko kuukaudeksi.

Käytössämme on open kuvalla  varustettu seteli (vrt. valtion päämies), johon merkitään käyttöön otettaessa omistajan nimi. Setelissä on viivat summalle ja open allekirjoitukselle. Kun oppilas ansaitsee rahaa, ope lisää summan entiseen setelin saldoon ja vahvistaa allekirjoituksella. Maksettaessa ope vähentää ja allekirjoitaa.

Tamarkasta on tullut osa luokan elämää ja merkittävä toiminnan motivoija. Systeemi mahdollistaa joustavan palkitsemisen erilaisissa arkisissa tilanteissa. Osa oppilaista on omaksunut säästämislinjan toisten kuluttaessa ansaitsemansa tamarkat saman tien. Lukuvuoden lopussa olen käynyt kaupasta kasan lakupötköjä ja suklaapatukoita ja olemme järjestäneet luokassa tamarkkahuutokaupan.

Bloggaamaan

Ajatus blogin perustamisesta opettajan työhön ja opettajana oppimiseen liittyen on kypsynyt mielessäni kauan. Blogin perustamiselle näen kaksi perussyytä:  Ensinnäkin koen, että olen työssäni saanut oivalluksia, jotka ovat myönteisesti vaikuttaneet luokkani toimintaan ja samalla lisänneet oman työni mielekkyyttä. Miksi en kertoisi niistä muille? Toiseksi jakamalla ideoita ja hyviksi koettuja käytäntöjä haluan altistua kritiikille, rakentavalle palautteelle, joka auttaa kehittämään käytäntöjä edelleen ja kehittymään opettajana.

Kokemukseni perusteella kollegiaalisella vuorovaikutuksella on suuri merkitys työn mielekkyydelle varsinkin,  kun kyseessä on niin itsenäinen työ kuin opettajan työ on. Avaamalla ovia ja ikunoita muille tulla sisään ja kurkistella haluan olla edistämässä tätä vuoropuhelua.

Tervetuloa seuraan!

***

Viimeisen "potkaisun" blogin perustamiseen sain törmätessäni pakotila-blogiin. Bloggaaja jakaa idean vanhempaintuokioiden koollekutsumisesta Doodle-palvelun avulla. Kiitos vinkistä!