Työrauhaa luokkaan

Tällä viikolla tuli erään työkaverini kanssa puheeksi luokan työrauha. Hänen nykyinen yhdysluokkansa on työrauhan suhteen haastava ja ensi vuoden yhdistelmä tulee olemaan vielä haasteellisempi. Hän totesi tuntevansa, että positiiviset keinot eivät auta ja kaipasi vinkkejä tilanteeseen.

Niinhän se on, että haluaisimme antaa positiivisen aikuisen mallin oppilaillemme. Opettajina tunnemme tuskaa ja turhautumista, kun huomaamme, ettei myönteinen lähestymistapamme esim. työrauhaongelmaan näytä tehoavan. On kuluttavaa ottaa samat asiat aina uudelleen keskusteluun ja nähdä, ettei haluttua vaikutusta saada näkyville.

Kollegan tuntoja kuunnellessani palasi mieleeni muutaman vuoden takainen tilanne omassa yhdysluokassani. Vaikka oppilaat olivat mukavia, he eivät malttaneet keskittyä hiljaiseen työskentelyyn silloin, kun oli sen aika. Itsekuri oli olematonta: Mieleen tullut asia kerrottiin välittömästi vieruskaverille, vaikka tämä yritti keskittyä koulutehtäviin.

Päätin kiristää ohjaksia. Kehitin työrauhan parantamiseksi systeemin, jonka nimesin työrauhamittariksi. Systeemini oli tarkoin määritelty, kannusti sosiaaliseen kontrolliin, mutta oli samalla palkitseva. Myös opettajalta se vaati systeemin "sääntöihin" sitoutumista ja johdonmukaista toimintaa.

Tulokset olivat hämmentävän hyvät. Muutamassa kuukaudessa työrauhamittari teki itsensä tarpeettomaksi ja on saanut jo vuoden päivät olla kaapissa odottamassa tulevia tarpeita.

Lisätietoa Työrauhamittarista koulumme wikissä