sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Riippumaton mutkasta


Radio on hyvä tietoväline, jota vain harvoin nykyisin enää ehtii kuuntelemaan. Onneksi on automatkat, jotka ovat mitä oivallisinta aikaa tähän tarkoitukseen.

Tällä viikolla opin radiosta, miten riippumatossa oikeaoppisesti maataan. Ajatella, että minäkin olen kauan - lähes koko ikäni, joka ei ole enää ihan vähän - kuvitellut, että riippumatossa maataan pitkittäin. Monta kesää onkin mennyt ihan väärin maatessa. Ja kuinka paljon onkaan opettajia ja muita kesälomalaisia, jotka ovat vain hyväuskoisina ostaneet riippumaton ja alkaneet makaamaan siinä tietämättä, miten se on oikeaoppisesti tehtävä!

Nyt tulin radiosta tietämään, että oikea tapa maata onkin vähän vinottain. Ei poikittain, vaan niin, että toiselta laidalta melkein jalat putoavat ja toiselta pää. Näin, sen radio-ohjelman mukaan, saadaan mahdollisimman mukava asento. Voi olla. Olen sitä tänään mökillä hieman harjoitellut, kun vaimo oli käymässä kylällä ja lapsi nukkui. Nyt siis arvelen osaavani oikean tavan.

Sanottiin radiossa muutakin riippumatosta: Oikea kiinnityspuiden etäisyys on puoli metriä riippumaton pituutta pidempi. Sitä mietin, että jos mökkitontilla ei satu suotuisalla paikalla (aurinko ja mökkinaapurit yms. huomioiden) olemaan puita sopivalla etäisyydellä toisistaan, niin kumpi on parempi liian kaukana vai liian lähellä toisistaan olevat puut? Puiden siirtäminen kun ei tule kysymykseen ja riippumaton lyhentäminenkin voi aiheuttaa lomanviettoon sopimatonta stressiä. Tiedän, tarkoitukseen on olemassa valmiita telineitä, mutta niistä kun ei siinä radio-ohjelmassa puhuttu.

Siinä riippumaton mutkassa oikeaoppisesti makoillessani kiirehdin sitten myös miettimään, että se on hyvä, että mökkimme on keskellä metsää eikä jossain kiireisille kaupunkilaisille rakennetussa vuokramökkikylässä. Olisi siinä cityturistin hyväntahtoisuus ollut kovalla koetuksella katsellessa, kun kesä kesän jälkeen olen makoillut riippumatossa ja vielä väärällä tavalla. Vain oravat ja kirjosiepot sekä kuikat järvellä ovat makoiluani huvittuneina seurailleet, mutta niillä hyvää tahtoa kyllä riittää. Siitä olen varma.

Hyvää kesälomaa sinullekin! Elämää on hyvä pysähtyä välillä pohtimaan, mutta pikkuasioilla emme päätämme vaivaa. Emmehän?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti