Mitä, jos hallitus onkin tosissaan?

Hallituksen nimeämän kuntauudistustyöryhmän esitys pölähti viime viikolla kuntiin. Esitystä ja erityisesti sen esitystapaa on monella suulla ja näppäimistöllä kritisoitu. Onhan se ennenkuulumatonta Suomessa, että tämän suuruusluokan asiasta avataan keskustelua tähän tyyliin, piirtämällä valmiin näköinen kuntakartta kansalaisten ällisteltäväksi.

Mutta mitä, jos hallitus onkin tosissaan kuntauudistustouhunsa kanssa? Pääministeri Kataisen mukaan hallitus toteuttaa kaavailemansa liitokset, jos kunnilla ei itsellään ole esittää parempaa ratkaisua kuntapalvelujen turvaamiseksi. (Katainen Ykkösen aamu-tv:ssä)

Pääministerin sana on otettava vakavasti. On aloitettava tarmokas pohdinta tuon paremman vaihtoehdon aikaansaamiseksi. Koillismaalla se tarkoittaa esim. sen pohtimista, millä ehdoilla Taivalkoski ja Posio voisivat liittyä osaksi Kuusamoa tai sen, mitä todellisia vaihtoehtoja hallituksen piirtämälle Koillismaan kuntakartalle on olemassa. Emme voi laskea kovin paljoa sen varaan, että enemmistöhallitus hylkää hallitusohjelmansa ja kaatuu.

Puolenkymmentä vuotta sitten Koillismaalla selvitettiin kuntien liittymistä yhteen. Silloin neuvotellut ehdot eivät Taivalkoskelle ja Posiolle kelvanneet. Itse olin mukana päättämässä, että Taivalkoski jatkaa itsenäisenä kuntana. Tuolle päätökselle oli hyvät perusteet olemassa. Nyt nuo selvityspaperit olisi syytä kaivaa esille ja miettiä oikein porukalla, millaiset ehdot olisivat hyväksyttävissä. Kaupungintaloa ei kannattane Kuusamosta lähteä siirtämään, mutta sen sisällä tehdään paljon myös sellaista työtä, joka voitaisiin yhtä hyvin tehdä Taivalkoskella tai Posiolla.

Jos hallituksen työryhmän karttapiirros toteutuu, suurin uhka ei liity peruspalvelujen (opetus ja terveydenhuolto) välittömään heikkenemiseen pienemmissä pitäjissä, vaan reuna-alueiksi jäävien alueiden elinkeinoelämän kehittämisen pysähtymiseen. Keskittämisen ideologian yksi keskeisimmistä teeseistä on satsata voimavaroja sinne, missä välittömät vaikutukset ovat nopeimmin nähtävissä. Koillismaan tapauksessa ne menisivät Kuusamoon, jos ei toisin sovita. Elinkeinojen näivettymisestä seuraa ajan myötä väistämättä myös peruspalvelujen pakeneminen tuntien taivalten taakse. Millaisella sopimuksella voitaisiin taata, että Taivalkosken ja Posion alueiden vahvuudet saisivat tarvittavat kehittämisresurssit siinä tilanteessa, että ne olisivat osa suurempaa kuntaa?

Näihin ja lukuisiin muihin vaikeisiin kysymyksiin tulisi löytää nyt vastauksia. Hallitus on esityksellään heittämässä raskasta palloa kunnille. Ja jos kunnissa ei oteta sitä kopiksi, voi seuraukset olla tuhoisat. Pahinta on olla tekemättä mitään ja vain odottaa parempia aikoja - ja hallituksia.