Metsästä on moneksi - metsäpäivä Taivalkoskella

Taivalkosken 4H-yhdistys toiminnanjohtaja Mikko Karjalaisen johdolla järjesti kunnan alakoululaisille metsäpäivän keskustaajaman lähellä olevan Julmaharjun kankaille. Kahdeksalla rastilla koululaiset tutustuivat metsäluontoon elinkeinon ja virkistyksen antajina.

Unto Laitala kertoi lintuharrastuksesta ja näytti lammen lintuja kaukoputkella.

Synnove Huovinen avasi kuvataulujen avulla Julmaharjun syntyhistoriaa.

Mikko Karjalainen opastaa pajuppillin teossa.

Tästä kun katkaistaan pajun kuori, niin päästään tekemään pillistä soivaa.

Poromies Juha Virkkunen ajoi lapset "poroina" aitaan. Samalla kuultiin tarinaa poroelinkeinosta.

Markku Paloniemi tenttaa puulajeja. Havupuut oli hallinnassa, mutta leppä lehdettömänä hieman hakusessa.

4H oli saanut metsäpäivään yhteistyökumppaneiksi Taivalkosken metsänhoitoyhdistyksen, Metsäkeskuksen, Syötteen kansallispuiston ja OSAO:n Taivalkosken yksikön (metsäoppilaitos) sekä useita yksityishenkilöitä talkoilla. Kiitokset kaikille asiantuntevasta työpanoksesta ja antoisasta metsäpäivästä! 

Leirikoulussa Pikku-Syötteellä

Koulumme 5-6. luokan oppilaat saivat viettää kahden vuorokauden mittaisen leirikoulun Pikku-Syötteellä Nuorisokeskus Syötteen tiloista ja palveluista nauttien 21.-23.5.2012. Ohjaajina toimivat Syötteen leirikouluammattilaiset leirikeskuspedagogi Timo Lahden johdolla. Ohjelma oli monipuolista, ammattitaitoisesti ohjattua sekä peruskoulun opetussuunnitelmaa hyvin tukevaa. Sain itse olla opettajana mukana leirikoulussa ja tämä artikkeli on koottu leirikoulun aikana kirjoittamistani Facebook-muistiinpanoista.

Täällä ei enää kauaa pysytä.

Ensimmäinen päivä

Ensimmäisen päivän ohjelmaan kuului korikiipeilyä, jousiammuntaa ja salibandya. Korikiipeilyssä pinotaan maitokoreja (niitä sinisiä) päällekkäin ja noustaan pinon kohotessa korkeuksiin. Valitettavasti koreja oli käytössä vain kolmetoista, sillä muutamat jermuistamme pinosivat ne kaikki torniksi ja nousivat vielä koko komeuden päälle seisomaan. Hurjan kuuloista touhua? Sitähän se onkin. Onneksi Riku-ohjaaja, varmistusköysi ja -valjaat tekivät homman täysin turvalliseksi.

Päivällisen jälkeen kokoonnuimme saliin jousiammunnan pariin. Muutamaa lukuunottamatta laji oli uusi tuttavuus. Matkaa oli n. 10 metriä ja taulu sellainen, jossa kympin halkaisija n. viiden sentin luokkaa. Mutta eipä mittää... muuan heppu ampui viidellä nuolella 47 pistetä! Myönsi joskus pitäneensä jouskaria kädessään. Melkoista menoa!

Seitsemältä oli vielä salivuoro, joka kului hupaisesti salibandyn parissa. Hikisenä iltapalalle ja sitten saunaan. Varsin tyytyväisin mielin suuntasivat leirikoululaiset huoneisiinsa, kun sovittu hiljaisuuden aika koitti.

Toinen päivä

Hyvin nukutun yön jälkeen leirikoululaiset olivat virkeinä valmiita uuden päivän haasteisiin. Aamupalan jälkeen Köpi opasti meidät kiipeilyluokkaan ja seinäkiipeilyn salaisuusiin. Eilisestä korikiipeilystä tutut turvavaljaat sujahtivat jo sujuvasti päälle. Kiipeilykengät jalkaan, kypärä päähän ja suunta kohti kattoa. Lähes kaikki pääsivät vuorollaan taistelemaan maan vetovoimaa vastaan kiipeilyseinän otteiden avulla. Osa selvitti kaikki kolme reittiä, tosin viimeinen - "miinusseinä" - hieman helpotettuna. Lystiä oli!

Kun lounas oli nautittu, Köpi jatkoi kanssamme onglematehtävillä. Järjestäydyttiin lankulla seisoen, nostettiin... siis laskettiin onkivapaa, rakennettiin neliöitä ja kolmioita sekä kaarisilta kaunoinen. Kierrätettiin köysilenkkiä piirin ympäri, tehtiin ihmisköydestä kasisolmu ja ratkaistiin tolppaan kiinnitetyn tuplakasilenkin arvoitus. Köpi näytti, miten pitkästä köydestä tehdään "selkäreppu". Lopuksi oivallettiin, miten porukka kuljetetaan asfalttiin maalatun ruudukon yli niin, että jokainen saa astua vain yhteen ruutuun. Ongelmatehtävien parissa huomattiin, että aivotyökin voi tuntua rasittavalta. Hienosti kuitenkin selvittiin yhdessä yrittäen.

Ennen päivällistä saimme tutustua valokuvauksen perusasioihin kenkälaatikkokameroiden avulla. Timo-ohjaaja kertoi, miten homma toimii, mikä jälkeen jakauduttiin työpareiksi ja ensimmäiset pääsivät lataamaan valoherkän paperin kenkälaatikkokameran sisuksiin. Sitten vain ulos ja sopivaa kuvauskohdetta etsimään. Puolentoista minuutin valotuksen jälkeen linssin virkaa toimittava neulanreikä suljettiin ja palattiin sisälle pimiöhuoneeseen. Punaisella valolla valaistussa pimiössä kameralaatikko avattiin, valokuvapaperi irroitettiin ja siihen alettiin kehittää valokuvaa. Ensin paperia uitettiin kehitteessä, sitten pysäyttimessä ja kiinnittimessä. Niin vain valkoiselle paperille ilmeistyi hienoja mustavalkokuvia, jotka esittivät mm. autoja, tornia, puita tai kallioita. Mieleenpainuva kokemus tämäkin!

Päivällisen jälkeen saimme ylimääräisen salivuoron. Yhtaikaa leirikoulussa ollut Kellon koulu tarttui haasteeseen ja saimme pelata tiukan koulujenvälisen salibandy-ottelun. Aivan ei haastajakoulun iskuvoima riittänyt suuremman voittamiseen, mutta peli oli tiukka. Kiitos sinne Haukiputaalle hyvästä pelistä ja onnittelut voitosta!

Illalla pelattiin biljardia ja nautittiin hotellin ikkunosta avautuvista kauniista maisemista. Open ei tarvinnut pelivuoroja varata, kun pojat vuoron perään esittivät haasteita. Yllättävän hyvin pärjäsin, mutta taisipa joku päästä juhlimaan voittoakin. Kymmeneksi hiljennyttiin omiin huoneisiin.

Kolmas päivä

Viimeinen leirikoulupäivä valkeni yhtä aurinkoisena kuin aiemmatkin. Köpi-oppaan kanssa olimme sopineet, että porukka kuskataan patikoimaan Pikku-Syötteeltä vähän kauemmas Pytkynharjun maisemiin, jossa kankaat ovat jo kuivat ja vaellus voidaan tehdä kevyemmin kengin. Paikkavalinta olikin oivallinen. Patikoimme korkeita hiekkaharjuja pitkin mäntykankaalta toiselle juuri sulaneiden soiden hohtaessa maaruskan jäännösväreissä ja jäistä vapautuneiden lampien välkkyessä Syötteen vaaramaisemaa peilaten. Matkaa vaellukselle kertyi melkein kuusi kilometriä, pojille hieman enemmän, kun kirmailivat ylimääräistä energiaansa harjurinteille. Aurinko paistoi koko retken ajan kirkkaansiniseltä taivaalta, mutta ilma oli vielä keväisen viileä - ihanteellinen patikointisää siis. Paikkaa voi lämpimästi suositella perheiden retkikohteeksi. Sports-tracker.comissa reitti ja joitain kuvia retkeltä.

Niin jäi taakse leirikoulu ja Pikku-Syötteen ihanteelliset leirikoulupuitteet. Kiitos reippaille leirikoululaisille! Teidän kanssanne oli helppo olla, kun jokaisella oli halu kantaa oma kortensa yhteiseen leirikoulukekoon. Kaikki sujui suunnitellusti. Yöt käytettiin siihen, mihin ne on tarkoitettu - lepoon ja päivät osallistuttiin innolla leirikouluammattilaisten järjestämään ohjelmaan. Kiitos Pia, kun annoit vapaa-aikaasi käyttöömme ja toimit huoltajana leirikoulussamme! Kiitos teille oppilaiden vanhemmat, että teitte kotityösopimusten ja muuhun rahankeruuseen osallistumisenne myötä mahdolliseksi kaikki nämä uudet kokemukset ja elämykset. Uskon, että näitä päiviä muistellaan vielä kauan.

Kiitos Timolle toimivasta paketista, jossa jokaiselle osalle oli löytynyt osaava ohjaaja. Erityiskiitokset Hotelli Pikku-Syötteen loistavalle keittiölle!

Minecraft Edu - kylätalo valmistumassa

Viherlaakson kylätalo alkaa olla valmis. Oppilaat ovat vähitellen rakennelleet taloa tamarkoilla ostamillaan tietokonetunneilla. Haastattelin kylätalon suunnittelijaa ja kävimme hänen kanssaan katsastamassa talon uudet tilat.

(Video poistettu suunnittelijaoppilaan pyynnöstä)

Työrauhaa luokkaan

Tällä viikolla tuli erään työkaverini kanssa puheeksi luokan työrauha. Hänen nykyinen yhdysluokkansa on työrauhan suhteen haastava ja ensi vuoden yhdistelmä tulee olemaan vielä haasteellisempi. Hän totesi tuntevansa, että positiiviset keinot eivät auta ja kaipasi vinkkejä tilanteeseen.

Niinhän se on, että haluaisimme antaa positiivisen aikuisen mallin oppilaillemme. Opettajina tunnemme tuskaa ja turhautumista, kun huomaamme, ettei myönteinen lähestymistapamme esim. työrauhaongelmaan näytä tehoavan. On kuluttavaa ottaa samat asiat aina uudelleen keskusteluun ja nähdä, ettei haluttua vaikutusta saada näkyville.

Kollegan tuntoja kuunnellessani palasi mieleeni muutaman vuoden takainen tilanne omassa yhdysluokassani. Vaikka oppilaat olivat mukavia, he eivät malttaneet keskittyä hiljaiseen työskentelyyn silloin, kun oli sen aika. Itsekuri oli olematonta: Mieleen tullut asia kerrottiin välittömästi vieruskaverille, vaikka tämä yritti keskittyä koulutehtäviin.

Päätin kiristää ohjaksia. Kehitin työrauhan parantamiseksi systeemin, jonka nimesin työrauhamittariksi. Systeemini oli tarkoin määritelty, kannusti sosiaaliseen kontrolliin, mutta oli samalla palkitseva. Myös opettajalta se vaati systeemin "sääntöihin" sitoutumista ja johdonmukaista toimintaa.

Tulokset olivat hämmentävän hyvät. Muutamassa kuukaudessa työrauhamittari teki itsensä tarpeettomaksi ja on saanut jo vuoden päivät olla kaapissa odottamassa tulevia tarpeita.

Lisätietoa Työrauhamittarista koulumme wikissä

Sosiaalinen media alakouluun? - Mikä sen estää

"Sosiaalinen media on lyhyessä ajassa tullut merkittäväksi osaksi yhteiskuntaa", todetaan Opetushallituksen antamassa suosituksessa sosiaalisen median opetuskäytöstä. Saman havainnon voi tehdä itsekin, kun seuraa sitä asioiden ja aiheiden kirjoa, joka virtaa erilaisten some-palveluiden tietovirrassa. On kuitenkin elämän osa-alueita, joihin sosiaalisella medialla näyttää olevan vaikeuksia tunkeutua. Tällainen on peruskoulu, jossa saan itsekin työskennellä.

Opettajat ovat vaihtelevasti mukana sosiaalisessa mediassa. Omalla paikkakunnallani Pohjois-Suomessa arvioni mukaan opettajat käyttävät muuta aikuisväestöä keskimääräistä vähemmän somea yksityiselämässään. Syytä tähän en osaa sanoa, mutta tällainen on tuntuma. Tilanne on siinä mielessä huolestuttava, että näen sosiaalisen median eri muodot merkittävänä mahdollisuutena oman ajan seuraamisessa ja myös ammattitaidon ylläpitämisessä. Lisäksi on huolestuttavaa, jos suurin osa opettajista ei ymmärrä sitä viestintätodellisuutta, jossa heidän oppilaansa elävät. Näiden lisäksi menetämme koko ajan työvuosia, joiden aikana lapsemme ja nuoremme voisivat oppia tehokkaasti somen avulla.

Itse olen jo vuosien ajan hakenut mahdollisuutta käyttää sosiaalista mediaa oppimisen välineenä omien peruskoulun 5-6. luokan oppilaitteni kanssa. Itse saan somen kautta olla mukana yhteisöllisessä tiedonmuodostuksessa ja oppimassa uutta vuorovaikutuksessa muiden samoista asioista kiinnostuneiden kanssa. Koen, että en olisi opettaja, jos en pohtisi, miten tällaiset kiehtovat oppimisprosessit saisi istutettua tukemaan omien oppilaitteni kasvua ja kehitystä. Joitakin wiki-kokeiluja on ollut, mutta en voi kehua, että prosessit olisivat juurtuneet osaksi luokan jokapäiväistä toimintaa. Uskon kuitenkin vahvasti, että sosiaalisella medialla voisi olla merkittävä rooli koulun oppimiprosessien uudistamisessa.

Esteitä

Miksi sosiaalinen media, vaikka sen vahvuudet ovat kiistattomat, ei ole päätynyt peruskoulun luokkahuoneisiin? On esitetty, että suomalainen koulu pitäisi räjäyttää, että halutut uudistukset toteutuisivat. Itse uskon vähemmänkin riittävän, mutta jotain tulisi kuitenkin olla toisin. Tässä muutamia näkökohtia asiasta:

1. Tämän päivän koulussa oppiskellaan sellaisilla käyttöliittymillä, jotka voidaan tarjota jokaisen oppilaan jatkuvaan henkilökohtaiseen käyttöön. Sosiaalinen media ei pyöri oppikirjoissa.

2. Suomalainen opettaja on ehkä korkeimmin koulutettu maailmassa. Suomalainen opettaja ottaa vastuun oppimisesta. Hän ei helposti siirry tutusta ja turvallisesta uuteen, jos kokee sen epävarmaksi ja suuritöiseksi entiseen verrattuna.

3. Tiettyjen sosiaalisen median palvelujen käytön suosio perustuu niiden helppokäyttöisyyteen. Mutta nekin ovat helppoja vain aikuisille, jotka kykenevät itsenäiseen kriittiseen ajatteluun, ymmärtävät lukemansa ja osaavat ilmaista mielipiteitään ja ideoitaan sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla tarvitsematta pelätä kiusatuksi joutumista. Lapset vasta opettelevat näitä taitoja. Lapsi ei kykene hallitsemaan suuria kokonaisuuksia aikuisen tavoin. Kuka kehittäisi sosiaalisen median lapsille?

Ratkaisuja

Käyttöliittymäongelmaan on hyvää vauhtia tulossa ratkaisu tablettien muodossa. Kun tablet-tietokone saadaan oppilaan henkilökohtaiseksi työvälineeksi, uskon sen jossain vaiheessa korvaavan oppi- ja työkirjan. Tekstin lukeminen näytöltä ei ole sen vaikeampaa kuin oppikirjoistakaan (lisäksi sen voi myös halutessaan kuunnella) ja opittavan tiedon prosessoinnille tietokone tarjoaa mahdollisuuksia huomattavasti työkirjan paperia laajemmin.

Opettajat on saatava huomaamaan sosiaalisen median mahdollisuudet. Ensin heidät on saatava somen käyttäjiksi ja sen kautta löytämään sen vahvuudet oppimisessa. Kun oppilaille sitten jaetaan tabletit oppimista tukevalla sisällöllä varustettuna, ei suomalaiselle oppimisen ammattilaselle tarvitse erikseen kertoa että mahdollisuuksien pilvi on ulottuvilla.

Avainroolissa tulevat olemaan lapsille kehitettävät sosiaaliset tiedon prosessoinnin ja vuorovaikutuksen palvelut, lasten sosiaalinen media. Oppikirjojen, jotka ovat aikansa erinomaisesti palvelleet koulujamme, suunnittelussa on koko niiden historian ollut vahvasti mukana käsitys lapsen kehitystasosta. On ilmiselvää, ettei aikuiselle tarkoitettu oppikirja toimi lapsella. Miksi siis aikuisille tarkoitettujen sosiaalisen median palvelujen tulisi toimia lapsilla?

Odotan innolla, mikä taho ensimmäisenä tarttuu tähän mahdollisuuteen ja alkaa kehittää lasten kehitystason huomioivaa ja aidosti sosiaalisen median vahvuuksia hyödyntävää palvelua. Asialla on jo kiire, sillä tablettien vyöry kouluihin on alkanut.

***

Tämän tekstin kirjoittamiseen vaikutti Suomen johtaviin sosiaalisen median tutkijoihin ja kouluttajiin kuuluvan Harto Pöngän diasarja Sosiaalinen media opetuksessa. Kiitos Harto!

Minecraft Edu - Kylätalon suunnittelukilpa ratkaistu

Tänään ratkaisimme MinecraftEdu-kylämme Viherlaakson kylätalon suunnittelukilpailun voittajan. Suunnitelmaehdotuksia tuli yhteensä kuusi, joista osa oli oppilasryhmien osa yksittäisten oppilaitten tekemiä. Ratkaisumenetelmäksi valitsin eräänlaisen tarralappuäänestyksen, jossa jokaisella oppilaalla on kolme oppilaan omalla nimellä varustettua tarralappua. Ohjeena oli, että kolme lappua on asetettava kolmeen eri ehdotukseen.

Levitin suunnitelmaehdotukset pöydälle siten, että oppilaat voivat pöytää kiertäen koskematta tutustua niihin. Oppilaat alkoivat jonossa kiertää pöytää ja laitettuaan ensimmäisen lappunsa heidän tuli kiertää luokan kaikki pulpetit, minkä jälkeen saa palata asettamaan seuraavaa lappua jne.

Äänestyksestä tuli tasainen kolmen eniten ääniä saaneen työn kesken. Eniten ääniä saanut työ sai kaikkien luokan oppilaiden äänen, joten voittaja oli kaikkien helppo hyväksyä. Mittasin voittaneen suunnitelman mukaisen rakannuspaikan kylämme laitamille ja kiinnitin suunnitelman näkyville tietokoneluokan ilmoitustaululle. Voittaja sai luvatut kaksikymmentä rautapalikkaa ja kaikki kilpailuun osallistuneet yllätyspalkintona yhden tamarkan.

Saapa nähdä, miten suunnitelma alkaa toteutua.

Minecraft Edu - Viherlaakson ensimmäinen kyläkokous

Ei ole järjestäytynyttä yhteiskuntaa ilman kokouksia. Niinpä pidimme ensimmäisen Minecraft-kylämme kyläkokouksen. Olin laatinut kokoukselle ihan asiallisen asialistan, joka sisälsi mm. kylän nimestä päättämisen ja kylätalohankkeen käynnistämisen.

Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin luokan kokenein, monet Nuorten edustajiston kokoukset käynyt oppilas. Ope esitti itseään sihteeriksi ja tuli valituksi. Esitysten tekemistä ja kannattamista harjoiteltiin päätettäessä kylän nimestä. Kun kannatettuja esityksiä saatiin kaksi, käytiin kädennostoäänestys, jossa Viherlaakso voitti selvästi. Päätöksen jälkeen eräs oppilas käytti painokkaan puheenvuoron, että kaikkien tulisi nimen mukaisesti vaalia vihreyttä kylässä.

Asialistalla oli myös kylätalohankkeen käynnistäminen. Menettelytavaksi sovittiin, että käynnistetään suunnittelukilpailu. Ruutupaperille laadittavat suunnitelmat sovittiin palautettavaksi opettajalle 14.3. mennessä. Kilpailun voittanut työ päätettiin toteuttaa yhdessä ja voittajille palkinnoksi jakaa kaksikymmentä rautaharkkoa. Kylätaloon tulevista toiminnoista keskusteltiin kauan. Ideoita oli niin paljon, että niitä jouduttiin karsimaan ja jättämään tuleviin projekteihin.

Päätettiin, että kylätalossa tulisi olla:

• aloitehuone, jonka seinille kyläläiset voivat kiinnittää kyltteihin kirjoitettuja alotteita kyläkokouksia varten,
• materiaalinäyttely, johon kerätään palikat kaikista mahdollisista pelin aineista ja niiden nimet,
• askarteluhuone, jossa on askartelupenkkejä, reseptiseinä ja sulatusuuneja.

Mielenkiintoinen tilanne syntyi, kun kokouksen muiden asioiden kohdassa eräs oppilas kysyi, voisiko tonttien aitoja purkaa, että voisi rakentaa laajemmalle. Kun katseet kääntyivät opeen, heitin pallon takaisin ja kysyin, mitä mieltä muut ovat. Eräs oppilas pyysi puheenvuoron ja ilmaisi mielipiteenään, että tontteja ei saisi ilman lupaa laajentaa. Perusteluksi hän esitti, että näin rakentaminen pysyisi hallinnassa eikä naapurusten välille syntyisi riitoja. Loistavaa! Järjestäytyneen yhteiskunnan perusjalka on laskettu! Ja he tekivät sen itse!